Mä istuin tos yks ilta himassa ja ajattelin skriivaa tällasen stoorin. Pisti mietityttään kaikki paska mitä mä oon joutunu kokeen elämäni varrel... ja tuun viel varmaa kokeenki... Rakkaut on ollu ja rakkaut on menny. Ohan tää elämä rankkaa mut kyllä siitä selvitään, eiks jea? Kuuntele..Tää on mun stoori...

Janika nosti pienen pölyisen kirjan käteensä. Kirjan kannessa oli valokuva, jossa tummatukkaiseen poikaan painautuneena oli tyttö, Janika itse. Kuva oli vain parin viikon takainen. Janika hymyili muistaessaan kuinka Toni oli vienyt hänet romanttiselle kävelylle meren rantaan, he olivat vain olleet hiljaa ja tunnustelleet hiekkaa varpaissaan. Lämmin kesäillan tuuli hyväili heidän kasvojaan. Ranta oli autio. Vain he kaksi.

Janika kietaisi vaaleat hiuksensa poninhännälle. Mikään ei voisi enää häiritä hänen onneaan. Kirja lojui nyt pöydällä peilin edessä. Hän kosketti kevyesti kirjaa napatessaan laukkunsa pöydältä sen vierestä. Ulkoa kuului vaativa tööttäys, Janika iski silmää peilikuvalleen ja kiiruhti autolle.

Toni käynnisti moottorin Janikan astuessa autoon. He vaihtoivat pikaisen suukon ja Toni käänsi ajoneuvonsa kaupunkiin johtavalle tielle. Puolen tunnin ajomatka kului kuin siivin. Osoitellessaan autoa parkkiruutuun kaupungin elokuvateatterin pihassa Toni viimein kertoi miksi he olivat juuri siellä.
"Muistatko tän pihan, tän auton ja tän parkkiruudun?" Tonin äänensävy oli vihjaileva.
"Tota.. olisko ollu et se oli se ensisuudelma?" Janika hymähti ja moottorin vaiettua hän kosketti hellästi Tonin poskea, houkutellen tätä suudelmaan.

Monen intohimoisen suudelman jälkeen he erkanivat toisistaan.
"Mennään nyt, ettei myöhästytä leffasta", Toni ehdotti pehmeästi. Janika nyökkäsi ja avasi oven astuen ulos. He kävelivät hymyillen käsi kädessä kohti massiivisia pariovia, lippujonon perälle. Aikansa jonotettuaan he pääsivät elokuvasaliin ja antoivat mielensä lipua arkipäiväisistä asioista elokuvan ongelmiin ja mysteereihin.

Elokuvan jälkeen Toni johdatti Janikan päättäväisesti takaisin autolle ja ajoi heidät kotiinsa. Vasta perillä hän kertoi Janikalle ajatelleensa, että suhteen voisi viedä ehkä jo askelta edemmäs. Janika oli kysymäisillään miten, mutta Toni vaiensi hänet määrätietoisesti suudelmalla. He kulkivat sisään, suuntasivat suoraan olohuoneeseen, jonne Toni oli selvästi kattanut valmiiksi kynttiläillallisen kahdelle. Hän kiiruhti itse suoraan keittiöön istutettuaan Janikan pöydän toiselle puolelle ja palasi pian lämpimän pizzan kera.
"Sori, mut tää saa kelvata", Toni sanoi anteeksipyytävästi asetellessaan pizzaviipaletta Janikan lautaselle.
"Mikä tahansa on gourmetruokaa sun seurassa", Janika vastasi leikkisästi ja nosti katkaravun suuhunsa. He illastivat pitkään, jutellen, nauraen, kunnes viimein nousivat pöydästä ruokalevolle. He kuitenkin päätyivät suutelemaan Tonin makuuhuoneeseen, vaatteiden pudotessa lattialle matkalla. Tämä olisi ehkä se hetki, jota Toni oli odottanut jo kaksi kuukautta.
Janika tunsi Tonin käden selässään, avaamassa rintsikoiden hakasia. Ei, hän ajatteli. Tonin raskas hengitys iskostui hänen tajuntaansa. Vielä on liian aikaista, Janika ajatteli ja irtautui Tonista.
"Ei, emmä oo vielä valmis", hän sanoi ja perääntyi.
"Mitennii? Ekkö sä ny vois", Toni vonkasi. Janika ravisti varovaisesti päätään.
"Mun pitää nyt mennä, ne ihmettelee et mihin oon oikein jääny."

Vaatteensa kerättyään, pikaisesti poistuttuaan Janika puki ulko-ovella, Tonin kirotessa ja huudellessa peräänsä. Hän juoksi juoksemistaan, viileä yöilma ja tihkusade kasvojaan piiskaten. Janikan päästyä kotiin, hän katsoi puhelintaan, joka oli ollut äänettömällä leffasta asti. Ei puhelua, ei viestiä, ei anteeksipyyntöä. Janika kiiruhti huoneeseensa ja heitti puhelimen pöydälle ja istui lohduttomana sängylleen. Miks mä aina joudun niin helposti tollasten seuraan? Painuisivat sinne ja syvälle kaikki, hän ajatteli ja hautasi kasvonsa tyynyyn.

Alko tossa yhtenä iltana mua masentaa
Kelasin laiffiini ja mitä siltä vaaditaan
Ihan liikaa toivoa uskalsin elättää
Tajusin kuinka vitun helppo mua on vedättää
Valot sammuksissa ja toivo kadoksissa
Elämän parhaat hetket on vaan liian helppo missaa
Tuntuu että kaikki mitä mulla joskus oli
Haihtuu pois savuna ilmaan ku verestä alkoholi
Kyllä se jo pitäs tajuu että oon vaan kuolevainen
Ehkä joskus saatan olla liian huolehtivainen
Mut yritän pitää kiinni siitä mitä mullon nyt
Niin monta kertaa itseltäni olen kysynyt
Että mitä oikeen teen oonko vaan liian väsynyt
Miten jaksan jatkaa jos tässä alan väsyy nyt
elämään niinku pitäs elämään niinku tahtoisin
Jos ajas pääsis takas kaikki virheet korjaisin

Ovelle koputettiin. Janika nosti päätään, muttei vaivautunu sanomaan mitään. Äiti käveli huoneeseen ja jäi kuuntelemaan tyttärensä nyyhkytystä osaamatta sanoa mitään. Janika viittasi kädellään nyyhkytyksen lomassa äitiään lähtemään, ei selittänyt. Miksi hänenkään pitäisi olla huomaavainen ja kiltti kun häntä kohdeltiin väärin, hoputettiin, painostettiin?

Miks maailmassa pitä olla niin paljon paskaa
Se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
Kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa

Tunteja itkettyään Janika viimein kokosi itsensä ja nosti kannettavansa eteensä. Parilla napinpainalluksella hän oli jo mesessä, näkyen muille offlinetilassa, hakien parhaan ystävänsä nimeä listasta. Offline. Tontzaa - online. Janika tavasi ihmetyksissään Tonin henkilökohtaista viestiä. Vain muutamia tunteja hänen lähtönsä jälkeen..
""

Ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
Miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
Mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa
Mieti vielä... Mä haluun päästä vaan rauhaan

Mä en tajuu tätä maailmaa
Miks se aina mulle aiheuttaa pahaa
Jos oon päätöksiä tehnyt
Kaikki on aina loppupeleis pieleen mennyt
Mut tää on elämää ja chansseja on yksi
Saada laiffi rullaan ilman pettymyksi
Silti ain oon joutunu päätöksiäni katumaan
Siks alkaa välil himmentyä elämäni halu vaan
Tää paine haluaa tuhota mut ja se kalvaa
Siks raivoon niinkun mielipuoli taikka vaan nauran
Piilotan mun raivoni hymyyn väkisin
Ettei kukaan suotta mun pahaa oloo näkisi
Ei kukaan mua voi auttaa eikä varmaan suostuiskaan
Ei vaikka apua mä jonkun korvaan kuiskaan
Mut on aina jätetty yksin joka vitun kerta
Luulen et mun vuoksi enkelitkin itkee verta

Miks maailmassa pitä olla niin paljon paskaa
Se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
Kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa

Ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
Miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
Mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa
Mieti vielä... Mä haluun päästä vaan rauhaan

Miksei kukaan edes yritä ikinä mua ymmärtää
Kaikki lähtee pois eikä mun vierelle jää
Mitä mä oon tehny ansaitakseni tän
saanut sydämeeni ikuisiksi ajoiks rei'än
jonka läpi tuuli virtaa kylmää ilmaa jäistä viimaa
ei auta edes lasoli tai viiva saati viina
Tätä pahaa oloo purkamaan ei pysty yhtään mikään
mun sisälleni pahuus on jo alkanut vaan itään
Sitä pääse pakoon ei se mut jo tappo miltei
lähdin pois jo melkein melkein kuolin sen tein
Ehkä parempi ois olla mulla jos mä saisin rauhan
Sielulleni ettei tarttis kantaa mustaa surunauhaa
takiani myöhemmin koska tiedän et se hetki
Tulee vielä kuitenkin kun päättyy elämäni retki
Joka päivä pelottaa aina enemmän kun eilinen
huomisenkin osaan nähdä paremmin ku eilisen
peilikuvasta mä omii kasvoja en nää
näkyy vaan synkkä menneisyys myös pelkkä usva häämöttää
Tulevaisuus pelottaa vaikkei kyllä saisi pelkää
Sillä se ei auta mitään jos vaan kääntää selkää
Pitäs ottaa kiinni siitä mitä on jäljellä
Ryhdistäytyä ja ajatella järjellä
Elämän hukkaamisesta ei yhtään kukaan hyödy
Vaik' viiltäisit auki ranteesi ei vastausta löydy

Miks maailmassa pitä olla niin paljon paskaa
Se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
Kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa

Ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
Miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
Mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa
Mieti vielä... Mä haluun päästä vaan rauhaan

Miks maailmassa pitä olla niin paljon paskaa
Se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
Kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa

Ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
Miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
Mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa
Mieti vielä... Mä haluun päästä vaan rauhaan